Kokeilu seurakunnan käsityökerhon kanssa

Vr-Lasien käyttökokemustestaus Noormarkun Seurakunnan käsityökerholla

Otimme Noormarkun seurakunnan mukaan projektiimme alun perin virtuaalista sisältöä ajatellen ja samalla saimme oivan tilaisuuden kerätä testitietoa virtuaalilaseista seurakuntalaisilta. Sovimme kirkkoherra Kari Penttisen kanssa, että tapaamme seurakunnan virkkauskerhon kanssa tiistaina 10.04 klo10.
Hioimme alkuvalmistelut kuntoon paikallisessa kahvilassa aamulla, jaoimme tehtävät ja laitettiin laitteet kuntoon. Seurakunnan virkkauskerho otti meidät iloisesti vastaan, selvästi kirkkoherra oli tehnyt hyvän pohjustuksen asiasta. Kerholaiset olivat tutustuneet asiaan etukäteen ottamalla netistä selvää, mitä ihmettä tarkoittaa yleensä koko juttu; virtuaalilasit. Kukaan ei ollut aikaisemmin kokeillut virtuaalista maailmaa.
Testiryhmä 14 naista, ikä 60+. Virtuaalilasit kiersivät alkuun ringin, jossa jokainen sai niitä hypistellä ja ihmetellä. Ensimmäinen huudahdus lasien päähän asettamisen jälkeen ohjelman kera: Mitä, eikö täältä näy miehiä lainkaan! Pelkästään vain mäntyjä ja nainen. Olimme valinneet Virtual Travellerista suomalaisia maisemia nähtäväksi. 11 virkkaaja kokeili laseja. Kolmelta kokeilijalta saimme hyvin arvokasta tietoa, mikseivät he halunneet alkuunkaan kokeilla laseja. Syyt olivat: Migreeni, en ole lainkaan mikään virtuaalinen ihminen ja en vain halua. Muisteltiin paljon vanhoja aikoja, mm. television tuloa. Silloin oli koettu telkkarikin aika pelottavaksi, jotenkin niin kuin katselija itsekin olisi ollut lähetyksissä mukana. Virtuaalilasit herättivät jotenkin tuon saman tunteen nyt pintaan.
Monen kohdalla elämystä haittasi kuvan epäselvyys. Pään liikutus koettiin myös joiltakin osin epämiellyttäväksi. Hyvin yleinen mielipide oli, että haluaisi jatkaa kokeilua uudestaankin, kunhan kaikki olisi vain selvää näkymää. Muutama oli sitä mieltä, ettei virtuaalijutut saa jäädä tähän kertaan. tilantunne ja eläytyminen kyllä koettiin. Lähes kaikilla oli silmälasit, mutta niiden käytöllä ei ollut vaikutusta kuvan selvyyteen. Joukosta erottui yksi kaikista innokkain testaaja neljästätoista. Kukaan ei vastaavasti erottunut niin, ettei olisi ollut kiinnostusta lainkaan. Myös hän, joka kertoi, ettei ole lainkaan virtuaalinen ihminen, innostui kovinkin kommentoimaan asiaa muiden mukana.
Pienellä avustuksella tiedustelimme, mikä voisi olla suosikki ohjelmaa miesten lisäksi. Esiin nousivat museot, matkailu ja luonto. Virkkuukoukkujen ahkeran suhinan keskeltä tuli tokaisu: Kotiseutu! Tämän testaaja oli selvästi ihan itse pohtimalla pohtinut. Ja kaikki puikot pysähtyvät siihen paikkaan, juuri näin. Se oli myös meille pysäyttävä kommentti, olimmehan itsekin vielä sisällön ollessa pääasia, miettineet ihan samaa.
Mikäli lasien käytöstä joutuisi jotakin maksamaan, vaikutti jotenkin nihkeältä. Vuokraus oli aika selkeä ei. Kukaan ei oikeastaan ollut innostunut, mikäli kuvaan astuisi maksullisuus. Puolentunnin katselukerta saattaisi olla sopiva, ilmaisena. Ja kaveri laseja käytettäessä olisi tarpeen.
Tämä oli projektin antoisin juttu. Seurakunta yhteistyökumppanina on aivan loistava, huolehtiva ja saumaton kaveri!

Kirjoittaja,
Jani
Käsityökerhon kokelas tutustumassa uuteen teknologiaan.

Kommentit